On ollut mielenkiintoista seurata kuluvalla viikolla keskustelua siitä, saako työajalla katsoa olympialaisia. Yksinyrittäjänä ja itseni pomona tämä ei aiheuta ongelmaa yrityksessäni, mutta niillä kollegoilla, joilla on työntekijöitä, onkin mielenkiintoinen iltapäivä edessä.
Mitä tänään tekevät klo 14 ne jääkiekkofanit, jotka ovat palkkatyössä ja työaika on vaikkapa klo 8-16? Työ vaatii keskittymistä, pomo ei jousta eikä työaikapankkiin ole kertynyt ylimääräisiä tunteja, jotka voisi nyt hyödyntää.
Jotkut vaativat suureen ääneen, että työnantajan on annettava mahdollisuus seurata ottelua työajalla. Milläköhän perusteella? Toiset kostavat asian asiakkaille näyttämällä pitkää naamaa (uskokaa pois, tämäkin on nähty). Ja kolmannet saikuttavat. Ne, jotka eivät jääkiekosta välitä, ihmettelevät miksi tästäkin asiasta piti järjestää tämmöinen härdeli…
Nykypäivän työelämässä on kummallista, että moni työntekijä kuvittelee voivansa sanella itse työaikansa. Työntekijä vaatii joustoa työnantajalta, mutta kun tiukka paikka tulee, itse ei olla valmiita venymään.
Hyvissä työyhteisöissä jääkiekko-ottelu keskellä päivää ei ole ongelma. Kun yrityksen toimintatapoihin kuuluu, että sekä työnantaja että työntekijä joustavat tarvittaessa, asioista voidaan ja halutaan sopia niin, että päästään molempia miellyttävään ratkaisuun. Kuten eräs kollega totesi: ”Meillä ottelun seuraaminen työajalla kuuluu luontaisetuihin”. Sitä saa mitä tilaa.
Minä aion olla klo 14 sohvalla TV:n ääressä. Ja jos joku asiakas silloin soittaa, vastaan ja hoidan asian. Onneksi olen valinnut yrittäjyyden ja nimenomaan senmuotoisen yrittäjyyden, jossa en ole kiinni ennalta määrätyissä aukioloajoissa. Saan itse päättää, että olen töissä silloin kun asiakas tarvitsee!
Puheluita klo 14.00 odotellessa. Tsemppiä Suomi!
